7.3.2019
Seminaari: Afrikan metsistä kestävää kehitystä ja ilmastotoimia
Mitä kuuluu Afrikan metsille? Mitkä ovat tehokkaimpia ilmastotoimia ja voidaanko metsäkatoa hillitä? Kiinnostaako vastuullisesti tuotettu puutavara markkinoita? Miksi yksityistä rahoitusta on niin vaikea saada kiinnostumaan? Entä mitä EU voisi tehdä?
Metsät, ruoantuotanto ja ilmastonmuutos linkittyvät toisiinsa tiiviisti, muistutti professori Markku Kanninen.
Muun muassa näihin polttaviin kysymyksiin etsittiin vastauksia 5. maaliskuuta WWF Suomen, Helsingin yliopiston Viikki Tropical Resources Instituten (Vitri) ja Finnfundin järjestämässä seminaarissa.
”Metsät ovat paljon muutakin kuin hiilinieluja. Ne ovat erittäin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle, ne estävät eroosiota ja auttavat vesivarojen säilyttämisessä. Metsät voivat olla myös merkittävä hyvinvoinnin ja toimeentulon lähde erityisesti Afrikan maaseudulla, jossa mahdollisuuksia on vähän tarjolla”, sanoi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen tilaisuuden avauspuheenvuorossaan.
Trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kanninen pohjusti ensimmäistä keskustelua puhumalla Afrikan metsien muutoksesta ja ilmastovaikutuksista. Metsät, ruoantuotanto ja ilmastonmuutos linkittyvät toisiinsa tiiviisti: maatalouden matala tuottavuus johtaa metsäkatoon – samalla odotettu väestönkasvu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat ruokaturvaa.
”Puhtaan veden saaminen tulee olemaan yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista Afrikassa. Vesi tulee olemaan yksi tärkeimmistä metsien tarjoamista ekosysteemipalveluista. Metsillä ja puilla on tärkeä merkitys veden laadun ja määrän varmistamisessa”, Kanninen sanoi.
Keskustelemassa Markku Kanninen (vas.), Jari Liski, Riitta Oksanen ja Aleksi Heiskanen.
Kestävä maa- ja metsätalous kulkevat käsi kädessä
Tämän jälkeen lavalle astelivat professori Kannisen lisäksi Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski, ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Riitta Oksanen sekä WWF Suomen kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen. Keskustelua herätti esimerkiksi metsätalouden ja maatalouden suhde.
”Maatalous ja metsätalous eivät ole toisiaan poissulkevia, ne kulkevat käsi kädessä. Näin on ollut satojen vuosien ajan”, Kanninen muistutti.
”Olen samaa mieltä. Monia asioita voidaan rakentaa olemassa olevien, pitkään käytössä olevien käytäntöjen pohjalta, Riitta Oksanen jatkoi.
Panelistit olivat samoilla linjoilla siitä, että tarvitaan kestäviä ratkaisuja, jotka luovat vaihtoehtoja metsien hakkaamiselle.
”Jos paikalliset ihmiset kokevat hyötyvänsä metsästä, he eivät tuhoa sitä. Se on hyvin yksinkertaista”, Kanninen summasi.
Päivän toisessa paneelissa lavalla Andrew Collins (vas.), Ilkka Norjamäki, Mikhail Tarasov, Nils Behrndt, Thomas Selänniemi ja Hanna Skelly. Keskustelua veti Jarno Hartikainen.
Vastuullisesti tuotetun puun kysyntä kasvaa
Iltapäivän toisessa keskustelussa keskityttiin erityisesti yksityisen sektorin rooliin ja eri toimijoiden yhteistyöhön. Keskustelua pohjusti Ghanassa ja Sierra Leonessa toimivan Miro Forestryn toimitusjohtaja Andrew Collins. Finnfundin vuodesta 2014 rahoittama yhtiö kasvattaa FSC-sertifioitua metsää sekä ostaa puuta pienviljelijöiltä. Samalla suuri osa yhtiön metsäalueesta on suojeltua. Vaikka yhtiö on ollutkin monella tavalla menestystarina ja kestävän metsätalouden edelläkävijä Länsi-Afrikassa, ei senkään ole aina ollut helppo vakuuttaa rahoittajia.
”Finnfundilla oli merkittävä rooli siinä, että pääsimme alkuun ja olemme voineet vakuuttaa myös muita rahoittajia. Samalla rahoittajat kuten Finnfund haluavat meidän esimerkiksi suojelevan maa-alasta enemmän kuin FSC-sertifioinnin vaatimat 10 prosenttia”, Collins sanoi.
Eri rahoittajien näkökulmaa keskusteluun saatiin, kun lavalle liittyivät Collinsin lisäksi kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehityksestä vastaavan EU-komissaarin kabinettipäällikkö Nils Behrndt, IKEAn Global Forestry Manager Mikhail Tarasov, konsulttiyhtiö Induforin Head of Sustainability Thomas Selänniemi, ArbaroAdvisors-metsärahaston Managing Director Hanna Skelly sekä Finnfundin rahoituspäällikkö Ilkka Norjamäki.
Collinsin mukaan moni sijoittaja ei ole valmis investoimaan kestävään metsätalouteen Afrikassa, vaikka pitkällä tähtäimellä se kiinnostaisikin. Samalla hän muistutti, että esimerkiksi Brasilia oli samassa tilanteessa vielä vuosikymmeniä sitten. Sijoitusperiodit ovat pitkiä, logistiikka on usein haasteellista ja metsäosaaminenkin on vielä uutta.
“Finnfund on pitkäjänteinen sijoittaja ja me uskomme kestävään metsätalouteen Afrikasssa – ja ensisijaisesti niihin yrityksiin, joihin me investoimme. Miro Forestry on tästä hyvä esimerkki”, Finnfundin Norjamäki sanoi.
“Maailman luonnonmetsien pelastamiseen tarvitaan istutusmetsiä”, sanoi WWF:n kunniapuheenjohtaja, ministeri ja Finnfundin hallintoneuvoston jäsen Pertti Salolainen loppupuheenvuorossa.
Kiinan valta näkyy myös Afrikan metsissä
Vaikka IKEAn Tarasov sanoi uskovansa vastuullisuuden puutavaran kysynnän kasvuun jopa Afrikan metsissä aktivoituneessa Kiinassa, ei maailman suurin puutavaran ostaja osta vielä lainkaan puuta Afrikasta. Tarasov ei pitänyt tätä kuitenkaan tulevaisuudessa mahdottomana. Jopa 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa puuta ostava IKEA vaatii puutavaraltaan FSC-sertifiointia tai että materiaali on kierrätettyä.
“Kiina on meille merkittävä kilpailija”, totesi komission ääntä edustava Behrndt. ”Afrikka ei ole vain köyhä maanosa, vaan heillä on mahdollisuus valita kumppaninsa. Meidän täytyy käyttää sekä poliittista että myös taloudellista valtaamme edistääksemme niitä eurooppalaisia standardeja, joita me haluamme”, Behrndt painotti.
Euroopan unioni valmistelee investointiohjelmaa, jonka yksi keskeinen tavoite on mahdollisesti myös Afrikan kestävän metsätalouden edistäminen. Eri toimijoiden yhteistyötä sekä rahoituksessa että vastuullisuuden ja osaamisen kehittämisessä peräänkuuluttivat niin panelistit kuin moni kommentoija yleisössä.
”Yhteistyötä tarvitaan. Esimerkiksi valtioiden välinen yhteistyö koulutusasioissa on todella tärkeää – yritykset eivät voi tehdä kaikkea”, Norjamäki sanoi.