Veronkierron estäminen maailmalla etenee – kehitysmaiden erityishaasteet huomioitava

Veronkierron estäminen on edennyt tehokkaasti viime vuosien aikana, mutta veroparatiisien kitkeminen ja veronkierron ehkäisemistä koskevat toimet eivät ole sinänsä uusi asia kansainvälisessä veroyhteistyössä. Olen työskennellyt vuodesta 1986 lähtien valtiovarainministeriön vero-osaston kansainvälisen verotuksen yksikössä ja saanut olla näköalapaikalla verotusta koskevien sopimusten, kansainvälisen tuloverotuksen sekä niihin liittyvän kansainvälisen yhteistyön kiehtovassa maailmassa.

Esimerkiksi OECD on tehnyt veronkierron estämistä koskevaa työtä jo vuosikymmeniä. Kuitenkin vasta viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana asiaa on pystytty edistämään konkreettisemmin. Pankkisalaisuuden murtuminen, G20-maiden ja OECD:n laajamittainen yhteistyö, Yhdysvaltojen Fatca-lainsäädäntö, automaattinen tietojenvaihto ja EU:n eri lainsäädäntötoimet ovat mahdollista-neet veronkierron tehokkaamman estämisen.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja muut toimet

EU:n komissio on antanut viime vuosina useita direktiiviehdotuksia, joilla pyritään estämään veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua. Osa direktiiveistä on jo implementoitu ja osaa implementoidaan parhaillaan. Jäsenmaat ovat sopineet myös yhteisestä EU-listasta verotuksen alan yhteistyöhaluttomista kolmansista maista. Listalla oleviin on tarkoitus suunnata vastatoimia, joiden tavoitteena on suojella jäsenvaltioiden veropohjia ja kannustaa EU:n ulkopuolisia maita muuttamaan haitallisia verojärjestelmiään.

Tällä hetkellä mustalla listalla ovat: Amerikan Samoa, Guam, Namibia, Palau, Samoa, Trinidad ja Tobago sekä Neitsytsaaret (Yhdysvallat). EU:n toinen harmaa lista, sisältää viitisenkymmentä maata ja aluetta, jotka ovat sitoutuneet poistamaan haitalliset käytäntönsä. Jos ne epäonnistuvat tässä, on seurauksena paluu mustalle listalle. Musta lista huomioidaan reunaehtona myös Finnfundin toiminnassa: Finnfund ei sijoita sellaisten holdingyhtiöiden kautta, jotka sijaitsevat mustan listan maissa.

Suomi on aktiivisesti mukana veronkierron estämisessä

Suomi on johdonmukaisesti kannattanut sekä aktiivisesti edistänyt veronkierron vastaisia toimia sekä verotuksen läpinäkyvyyden parantamista kansainvälisen yhteistyön avulla. Suomen mielestä veroviranomaisten tiedonsaantioikeutta tulee edelleen edistää ja kehittää.

Veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuuksia ja valtioiden välistä haitallista verokilpailua tulee aktiivisesti poistaa. OECD:n BEPS-hankkeen toimien osalta tavoitteena on erityisesti se, että toimet vietäisiin globaalisti mahdollisimman laajasti käytäntöön. Työ ei kuitenkaan lopu tähän, vaan yhteistyötä ei-toivottujen toimintatapojen kitkemiseksi on jatkettava sekä kansallisesti että globaalilla tasolla.

Kehitysrahoittajat ja veronkierron estäminen

Veroparatiisi- ja veronkiertokeskustelu on saanut myös vähemmän ymmärrettäviä piirteitä. Keskustelu veronkierron estämisestä on tärkeää, mutta nähtävissä on ollut myös ulostuloja, joissa on ollut korostuneen populistinen ja monitahoisia asiakokonaisuuksia yksinkertaistava tulokulma. On kiistatonta, että jotkut toimijat hyödyntävät erilaisten valtioiden tai alueiden lainsäädäntöjä muun muassa veronkiertotarkoituksessa. Tästä ei voida kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että kaikki muutkin toimijat, jotka käyttävät näiden valtioiden tai alueiden tarjoamia palveluja olisivat veronkiertäjiä.

Esimerkiksi kansainväliset kehitysrahoittajat, kuten Finnfund käyttävät kansainvälisiä finanssikeskuksia, kuten vaikkapa Mauritiusta ja Caymania, koska niiden tehtävänä on kehitysmaissa toimivien yritysten rahoitus. Toiminta finanssikeskusten kautta valitaan aina kokonaisharkinnan perusteella, ei verojen minimointitarkoituksessa. Valinnassa painavat muun muassa luotettavuus, hyvämaineisuus, kokemus, sijoitustoiminnan mahdollistavan lainsäädännön olemassaolo sekä kaksinkertaisen tai jopa moninkertaisen verotuksen välttäminen, joka on järkevää varainhoitoa.

Erityisesti hauraimmissa kehitysmaissa infrastruktuuri, lainsäädäntö, hallintokulttuuri ja pankkisektori ovat yleensä sellaisella tasolla, että kehitysrahoitus ei käytännössä onnistu sinne suoraan sijoittamalla tai perustamalla sinne rahasto. Isossa kuvassa onkin tärkeää nähdä projekteista syntyvät kehitysvaikutukset, kuten työpaikat, koulutuksen kasvu, naisten ja tyttöjen aseman parantuminen sekä kehitysmaiden verotulot.

Kehitysmaiden erityishaasteet

Uusien kansainvälisten määräysten ja menettelytapojen jalkauttaminen on haasteellista köyhimmille kehitysmaille. Kansainvälisten järjestöjen apu on välttämätöntä. OECD, YK ja eri alueelliset järjestöt ja yksittäiset jäsenvaltiot ovat viime vuosina kehittäneet erilaisia välineitä ja toimintamalleja, joilla pienillä asiantuntijaresursseilla toimivia kehitysmaita on voitu auttaa jalkauttamaan uusia kansainvälisesti sovittuja pelisääntöjä.

Kehitysmaat ovat laajalti mukana muun muassa verojärjestelmän avoimuutta ja tietojenvaihtoa edistävän Global Forumin toiminnassa. Myös Finnfund käyttää sen asettamia reunaehtoja toiminnassaan: suoria sijoituksia voidaan tehdä kaikkiin kehitysmaihin mutta holdingyhtiön kautta sijoituksia tehdään vain compliant- ja largely compliant -luokituksen saaneisiin maihin.

Kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla pyritään lisäämään ja kehittämään myös helmikuussa 2018 ensimmäisen kokouksensa pitäneen Platform for collaboration of tax -yhteenliittymän avulla, johon kuuluvat OECD, YK, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankkiryhmä. Sen tarkoi-tuksena on erityisesti kehittää yhteistyötä kehitysmaiden kanssa.

Kehittyvien valtioiden ongelmia ei ratkaista sillä, että ulkomaisia toimijoita ryhdytään verottamaan nykyistä ankarammin esimerkiksi siten, että niiden edellytetään maksavan enemmän veroja kuin paikallinen verolainsääntö ja -viranomainen vaativat. Kehittyvien valtioiden tulojen ja menojen ohjaaminen ja asianmukainen hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Sen vuoksi kehittyvien valtioiden omien verohallintojen kehittäminen on avainasemassa.

Finnfundin roolista

Finnfundin tehtävänä on edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Tähän kehitykseen kohdemaat tarvitsevat verotuloja ja muita maksuja. Yksi Finnfundin työn kehitystavoitteista on rahoitettujen yritysten kehitysmaissa maksamat verot ja muut veroluonteiset maksut maan julkiselle sektorille. Finnfund pyrkii veropolitiikkansa kautta varmistamaan sen, ettei kehitysmaiden verotettavaa tuloa kuihduteta aggressiivisten verojärjestelyiden kautta. Niiden turvin maiden julkinen hallinto voi rakentaa ja tarjota kansalaisilleen palveluja, kuten kouluja, terveydenhuoltoa ja infrastruktuuria.

Finnfund pyrkii politiikassa keskittymään omaan roolinsa ja niihin asioihin, joihin kehitysrahoittajan on mahdollista rahoittamissaan hankkeissa vaikuttaa. Finnfund seuraa rahoittamiensa yritysten mak-samia veroja ja veroluonteisia maksuja vuosittain osana kehitysvaikutusten arviointia.

Antero Toivainen
Hallitusneuvos, kansainvälisen verotuksen yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
Finnfundin johtokunnan jäsen