Ilmastonmuutokseen sopeutuminen = investointi?

Ilmastonmuutoksen sopeutuminen yksityisen sektorin rahoituksessa – miten sopeutuminen määritellään ja miten siitä tulee sijoitus?

Tulokset ja tulevaisuuden kehityssuunnat ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät näytä kovin lupaavilta, huolimatta kaikista saatavilla olevasta tiedosta ja sitoumuksista. Mahdollisuutemme pysyä alle 1,5 asteen tai jopa kahden asteen lämpötilan nousussa on jäämässä toiveeksi, kuten kollegani Kenneth Söderling myös muistutti äskettäisessä artikkelissaan.

Vaikka onnistuisimme korjaamaan tilanteen ja pysymään Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden rajoissa, lämpötilan nousu pakottaa yhteiskunnat silti sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Tilanne on epäoikeudenmukainen, sillä jo nykyisellään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ja marginalisoidut ihmiset joutuvat kärsimään eniten myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Sään vaihtelut ja ilmastonmuutos vaikuttavat eniten juuri köyhiin ja erityisesti naisiin, jotka työskentelevät kehitysmaissa etenkin luonnonvaroja hyödyntävillä aloilla, kuten maataloudessa.

Etsintäkuulutus: Skaalautuvat liiketoimintamallit

Tähän asti ilmastonmuutoksen hillitseminen on saanut paljon enemmän huomiota kuin sopeutuminen. Tämä johtuu ehkä siitä, että hillintätoimista on paljon helpompi kertoa. Lisäksi niitä on helpompi seurata ja mitata.

Sopeutumistoimet ovat hyvin kontekstisidonnaisia, ja niiden tuloksellisuutta on vaikea arvioida ja seurata vertailukelpoisilla, mitattavilla indikaattoreilla. Esimerkiksi: Tulkitaanko perheelle tarjottu mikrolaina  talon katon vahvistamiseen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi koska se auttaa heitä pysymään turvassa ja kuivana  sateiden lisääntyessä vai onko kysymyksessä ruohonjuuritason panos kestävän kehityksen tavoitteeseen 1, Köyhyyden poistaminen?

Verrattuna ilmastonmuutoksen hillintään, sopeutumiseen käytettävää rahoitusta on paljon vähemmän ja se tulee lähinnä julkisista lähteistä. Skaalautuvien liiketoimintamallien etsiminen on kuitenkin aloitettu tosissaan.

Ottaen huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa jo niin monien elämään, siihensopeutumisesta pitäisi olla saatavilla runsaasti paikallista tietoa, kokemusta ja ideoita. Mutta mistä löytää rahaa ideoiden täysimääräiseen toteuttamiseen ja skaalaamiseen?

YK:n ilmastonsuojelun puitesopimuksen (UNFCCC) raportissa 25 Years of Adaptation Under the UNFCCC arvioidaan, että sopeutumisen vuosittaiset kustannukset tulevat todennäköisesti nousemaan 140-300 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuoteen 2030 asti ja voivat nousta 280-500 miljardiin dollariin vuoteen 2050 mennessä.

On selvää, että julkisen sektorin rahoitus ei yksinään riitä kattamaan tarvittavia sopeutumistoimia ja siksi vaatimukset yksityisen sektorin rahoituksen vahvistamiselle ovat voimistuneet. Yksityisten rahoittajien on kiireesti luotava ilmastonmuutokseen sopeutumisesta liiketoimintaa ja lisäksi pystyttävä mittamaan oma vaikutuksensa, ennen kuin se voidaan lukea osaksi sopeutumisen rahoitusta.

Kumppanuuksia ja mekanismeja tarvitaan ideoiden ja rahoituksen yhdistämiseen. Lisäksi julkisen sektorin tuki esimerkiksi  teknisenä asiantuntija-apuna  voisi auttaa hyödyntämään koko yksityisen sektorin sisältämää potentiaalia.

Sopeutuminen on edellytys yrityksen selviytymiselle mutta myös menestymisen mahdollisuus

Viljelyolosuhteet ovat heikentyneet kolmen vuoden ajan Tonle Sap -joen varrella Kambodžassa. Finnfundin BOPA-rahaston kautta rahoittama mikrorahoituslaitos Chamroeun voi tarjota tukea varautumisessa huonoja sääolosuhteita ja muita yllättäviä riskejä vastaan.

Sopeutuminen ei kuitenkaan ole vain potentiaalista liiketoimintaa yrityksille ja sijoittajille. Sopeutuminen on myös edellytys yrityksen selviytymiselle. Paine sopeutumiseen tulee ilmastonmuutoksen toimintaympäristöön aiheuttamista konkreettisista muutoksista sekä todennäköisistä mutta usein odottamattomista lainsäädännön muutoksista.

Ensimmäinen olennainen askel kohti sopeutumistoimien tunnistamista on ilmastoriskien arviointi, joka on yleistynyt yrityksissä ja sijoittajien keskuudessa. Merkittäviin tunnistettaviin riskeihin puututaan sopeutumistoimilla ensin yritystasolla, jotta voidaan varmistaa toiminnan jatkuvuus ja vastuullisuus eli liiketoiminnan resilienssi ja ilmastokestävyys muuttuvassa ympäristössä.

Toiseksi, sopeutuminen voi jopa luoda liiketoimintamahdollisuuksia, mikä tarkoittaa, että yrityksen liiketoiminta ja / tai tuotteet voivat auttaa muita yrityksiä ja yhteiskuntaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutos voi olla ajuri innovatiivisille ratkaisuille ja liiketoimintamalleille. Esimerkiksi investoinnit, jotka auttavat hallitsemaan vesivaroja paremmin muuttuvissa ilmasto- ja sääoloissa, kuivuudessa ja tulvissa, ovat sopeutumisen eturintamassa. Mikrorahoituslaitokset, kuten Proximity Finance ja BOPA-rahaston Chamroeun, lisäävät resilienssiä eli ilmastokestävyyttä maataloudessa.

Yritysten on ymmärrettävä toimintansa laajemmat vaikutukset

Jokaisen yrityksen on ymmärrettävä toimintansa laajemmat vaikutukset ympäröivän yhteiskunnan ilmastokestävyyteen ja  vältettävä sen vahingoittamista.

Arvioinnissa pitäisi pystyä tunnistamaan haavoittuvuudet ilmastonmuutoksen vaikutuksille sekä miten haavoittuvuus voi vaihdella esimerkiksi yhteiskunnan eri ryhmien välillä. Keskeinen tekijä on  sukupuolten mahdollisesti erilaiset tarpeet ja resurssit huomioivan ajattelun soveltaminen ja integrointi arviointiprosessiin.

Riskinarviointikehyksiä ja -välineitä on olemassa ja uusia on tulossa, mutta niiden yhdenmukaistaminen ja harmonisointi eri toimijoiden välillä on välttämätöntä, jotta voidaan päästä yksimielisyyteen ilmastonmuutokseen sopeutumisen määritelmistä yksityisellä sektorilla.

Tällä hetkellä vaikutuksia mittaavilla välineillä on pyritty seuraamaan ensisijaisesti sopeutumista edistävien – pääasiassa julkisten toimijoiden rahoittamien ja toteuttamien – hankkeiden tuloksia. Nämä välineet eivät välttämättä kata kaikkia sopeutumisen näkökohtia yksityisellä sektorilla: monet yritykset edistävät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja resilienssiä eli ilmastokestävyyttä toiminnallaan, vaikka se ei olisikaan niiden ydinliiketoimintaa – joskus jopa tiedostamattaan.

Kun sopeutumisen määritelmä yksityisellä sektorilla on saatu selkiytettyä, tulee olemaan helpompaa kehittää kontekstin huomioonottavia kriteerejä ja indikaattoreita sekä kerätä vertailukelpoista tietoa ja tilastoja rahoituksen vaikutusten ja tehokkuuden arvioimiseksi.

Hihat käärittyinä

EU:n taksonomia on toistaiseksi edistyksellisin aloite muotoilla ja asettaa yhteiset kriteerit ilmastonmuutokseen sopeutumiselle yksityisen sektorin rahoituksen näkökulmasta.

Jopa taksonomia myöntää, että ”mitattuja pohjatietoja tai hyväksyttyjä mittareita sopeutumiselle ei ole vielä kehitetty, joten vakiintunutta menetelmää sopeutumisen määrälliseen arviointiin ei ole olemassa, eikä myöskään sopeutumisen tavoitteita ole määritelty kansallisella, toimialakohtaisilla tai kansallisen tason alla olevilla tasoilla.”

EU:n taksonomia on erittäin tervetullut aloite kehittämään sopeutumista yksityiselle sektorille, vaikka sitä on kehitetty ja  sitä sovelletaan EU:n rajojen sisällä toimiviin yrityksiin.

Sen sijaan, että ajautuisimme epätoivoon ilmastonmuutokseen sopeutumisen monimutkaisuuden edessä, on tässä vaiheessa hyvä muistaa World Resources Instituten toteama: ”Viime kädessä sopeutumisella tarkoitetaan sitä, että kehitystä saadaan aikaan uusilla keinoilla vastauksena ilmastonmuutokseen.”

Olemme Finnfundissa käärineet hihamme ja tarttuneet ilmastoriskien, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastokestävyyden haasteisiin. Kirkastamme sitoumustamme ilmasto- ja energialinjauksessamme, joka julkaistaan vuoden 2021 alussa. Lisäksi kehitämme parhaillaan ilmastoriskien arviointia ja työkaluja sekä pyrimme yhteistyöhön muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten sekä muiden yhteistyökumppaneiden kanssa, joilla on yhteinen kiinnostus tähän työhön. Pysy kuulolla!

Anne Arvola
Kehitysvaikutusneuvonantaja, Finnfund