Helena Arlander: 19 muutoksen vuotta Finnfundissa

Helena Arlander

Aloitin urani Finnfundissa syyskuussa yhdeksäntoista vuotta sitten. Minulta on usein kysytty, mikä näiden yhdeksäntoista vuoden aikana on muuttunut. Kysymys kuulostaa yksinkertaiselta, mutta vastaus on monimutkainen ja moniulotteinen. Niin Finnfund kuin maailma sen ulkopuolella on muuttunut valtavasti.

Aloittaessani vuonna 2003 näkymät Afrikan ja Aasian maiden kehittymisestä olivat positiiviset. Sotatilassa elävien tai kovin levottomien maiden määrä oli vähentynyt, ja maailma näytti olevan menossa kohti rauhallisempaa aikaa.

Monet maat, kuten vaikkapa Kiina, olivat vaurastuneet merkittävästi, ja reitti näytti selvältä muiden seurata perässä. Tämä tarjosi innostavan lähtökohdan investointeihin ja loi uskoa niiden mahdollistamaan kehitykseen.

Helena Arlander vierailemassa Finnfundin sijoituksessa Intiassa vuonna 2012.

Yksityisen sektorin rooli kehityksessä tunnistetaan

Maailma näyttää nyt hyvin toisenlaiselta. Usko tulevaisuuteen on Finnfundissa jäljellä, mutta toisaalta tiedostamme, että työn määrä on edelleen massiivinen. Pitkään laskusuunnassa ollut absoluuttisen köyhyyden määrä on kääntynyt jälleen nousuun.

Maailmalla on kuitenkin nyt yleisesti ymmärretty, että kehitystavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös yksityissektorin panostusta. Yksityisen rahoituksen hankkiminen julkisen rahan seuraksi on nykyään Finnfundinkin merkittävä tavoite. On ollut upeaa nähdä, että ensimmäisen Finnfundin hankkeisiin sijoittavan rahaston ja onnistuneiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskujen myötä olemme jo tällä tiellä.

Aloittaessani Finnfund oli pieni yhtiö: työntekijöitä oli 27. Nyt ollaan jo lähellä sadan hengen rajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että työnkuvat ovat paljon suppeampia, mutta toisaalta yksittäisiin asioihin, kuten vaikkapa ympäristö- ja yhteiskuntavaikutusten selvittämiseen ja valvomiseen tai kehitysvaikutusten arvioimiseen ja seurantaan voidaan käyttää selvästi enemmän resursseja ja asiantuntemus niissä on korkealaatuista.

En olisi voinut olla enempää väärässä

Finnfundin prosessit ja toimintatavat sekä osaaminen ovat kasvaneet huimasti vuosi vuodelta. Kun aikanaan aloitin, prosessien kehittäminen oli merkittävä osa työtäni. Kuvittelin, että kunhan investointiprosessi on kuvattu ja määrämuotoistettu ja Finnfundille on luotu toimintaan sopiva riskiluokitusmenettely, kehittäminen alkaa olla kutakuinkin valmista ja voidaan keskittyä varsinaiseen työntekoon.

En olisi voinut olla enempää väärässä: kehittämistä on riittänyt kaikiksi yhdeksäksitoista vuodeksi. Sisäisten prosessien rinnalle on kehitetty julkisia linjauksia ja periaatteita. Myös toiminnan avoimuus on lisääntynyt, kuten linjasimme jo vuoden 2005 suunnittelumateriaalissa.

Oppia ja yhteistyötä

Valmistautuessani eläkkeellelähtöön kaivelin vanhoja dokumentteja ja muistelin, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Erityisesti yksi asia yllätti.

Olin ajatellut, että ympäristö- ja yhteiskuntavastuuprosessissa sekä kehitysvaikutusten arvioinnissa ja seurannassa tapahtunut kehitys olisi varsin tuoretta. Kuitenkin jo kesällä 2005 tehdyssä materiaalissa todetaan, että ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien merkitys päätöksenteossa kasvaa, mikä entisestään lisää valmistelun laajuutta ja lisää asiantuntemuksen tarvetta. Ensimmäinen ympäristöasiantuntijamme palkattiin samana syksynä – tällä hetkellä näitä asioita hoitaa viiden hengen osaava tiimi.

Tässä kehityksessä emme ole olleet yksin, vaan olemme sekä saaneet oppia muilta kehitysrahoittajilta että olleet heidän kanssaan yhdessä kehittämässä toimintatapoja. Vaikka eurooppalaisten kehitysrahoittajien EDFI-perhe onkin ollut merkittävä taustatuki ja opin tuoja, uskaltaisin väittää, että mekin olemme antaneet kehityspanoksemme ja olleet kehityksen kärjessä erityisesti ihmisoikeusajattelun ja viime vuosina myös kehitysvaikutusosaamisen saralla.

Vaikuttavuus on tärkein kriteerimme

Kun ympäristö- ja yhteiskuntavastuuasioiden osalta oltiin päästy vauhtiin vuonna 2005, seuraava uusi ryminällä tullut kehittämiskohteemme oli kehitysvaikutusten parempi ymmärtäminen.

Vuoden 2009 teemana olivatkin kehitysvaikutukset, ja linjasimme että kaikki hankkeet täytyy käydä läpi kehitysvaikutusnäkökulmasta. Tarvittavien työkalujen kehittäminen kesti aikansa, mutta tänään olisi mahdotonta edes ajatella, etteikö vaikuttavuus olisi tärkein päätöksentekokriteerimme.

Vastuullisuusvaatimuksista on tullut valtavirtaa

On ollut ilahduttavaa huomata, että kehitysrahoittajien jo parikymmentä vuotta sitten alkanut kiinnostus siihen, millaisia vaikutuksia rahoituksella on ympäristöön ja ihmisiin, on levinnyt laajalle. Kun Finnfund-urani alkuvaiheessa olimme usein yksin kehityksen kestävyyteen tähtäävien vaatimustemme kanssa, tänään ne ovat valtavirtaa. Omasta mielestäni EU-taksonomia ja muu säätely menevät käytännön tasolla joskus jopa epärealismin puolelle, mutta tarkoitus on hyvä ja ylilyönnit varmaan tasoittuvat ajan myötä kokemuksen karttuessa. Myös sana vaikuttavuus – tai kotikutoisesti impakti – on nykyään useimmille tuttu toisin kuin Finnfund-urani alussa.

Kasvavana teemana vaikuttavuuden puolella on ollut ilmastovaikuttavuus. Hiilijalanjäljen mittaaminen ja pyrkimys yhä ilmastoystävällisempään salkkuun on tänään itsestään selvää. Kun metsäinvestointiemme ansiostamme sijoitussalkkumme on jo nyt hiilinettonegatiivinen, olemme oikealla tiellä.

Itse olen aivan työurani alusta uskonut uusiutuvan energian tulemiseen. Tehdessäni diplomityötäni Imatran Voimassa ihmettelin, miksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen panostettiin niin vähän. Niinpä minulle on ollut suuri ilo ja ylpeyden aihe nähdä Finnfundin tuuli- ja sittemmin myös aurinkoenergiasalkun kasvavan.

Suuntana köyhimmät maat ja alueet

Vuosien varrella Finnfundin sijoitussalkun sisältö on muutenkin muuttunut. Suunta on ollut kohti köyhempiä maita ja Afrikkaa. Kun vuonna 2003 merkittävimpiä maita salkussamme olivat Uruguay, Kiina ja Venäjä, on Afrikka viime vuosina ottanut merkittävän johtoaseman, ja kärjestä löytyy sellaisia maita kuin Nigeria, Kenia ja Tansania.

Suunta kohti köyhempiä maita tarkoittaa myös riskien kasvamista. Kun teemme työtämme siellä, missä muut rahoittajat riskien pelossa jättävät meille pelikentän, meidän täytyy varautua siihen, että riskit realisoituvat ja joudumme näkemään myös tappiollisia vuosia. Riskit on otettava tietoisesti ja riskienarvioinnin merkitystä prosessissa ei sovi aliarvioida.

Pääroolissa aina ihmiset

Finnfundin työssä, niin kuin monessa muussakin, pääroolissa ovat ihmiset. Prosessit ja tietojärjestelmät voivat tukea tekemistä ja helpottaa yhteisten toimintatapojen omaksumista. Ilman työlleen omistautuneita, osaavia ja sydämestään asiaansa uskovia kollegoitani Finnfund ei kuitenkaan olisi kyennyt kehittymään eikä tekisi niin loistavaa työtä kuin se tänään tekee.

Suuri kiitos kuuluu myös laivamme kapteenille Jaakolle, joka osaa antaa valtaa ja vastuuta muillekin eikä sorru mikromanageeraamaan työtämme, vaan keskittyy tulevien strategioiden miettimiseen ja haastavaan luovimiseen eri suunnista tulevien ristikkäisten vaatimusten ja toiveiden aallokossa.

Helena Arlander

Senior Adviser joulukuusta 2022 alkaen (osa-aikainen)
Varatoimitusjohtaja 2019-marraskuu 2022, toimitusjohtajan varamies 2016 alkaen
Vastuullisuuden ja vaikuttavuuden johtaja 2018-2021
Investointikomitean puheenjohtaja 2012-2022
Salkun- ja riskienhallinnan johtaja 2012-2017
Investointijohtaja 2003-2011